5 Months in Macau: tammikuuta 2011

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että vietän paraikaa viimeistä iltaani Macaun säihkyvässä maailmassa. Melkein 5 kuukautta vaihtoaikaa takana, ja myönnettäköön, että allekirjoittaneelle se oli juuri sopiva aika! Nyt tuntuu siltä, että 5 kuukauden huolettoman elämän jälkeen sitä kaipaa taas Suomen arjen pariin kiinni. Välillä on mukavaa, kun arjesta pääsee irti, mutta yhtä mukavaa siihen on aina tauon jälkeen myös palata, siksihän lomia tehdään!

Viimeisin blogiteksti onkin jo puolentoista kuukauden takaa. Eikä mikään ihme, sillä viimeinen kuukaus on ollut "kiireistä" aikaa ja se on lentänyt siivillä. Boracaylta palattuani alkoi viimeisten koulutöiden teko ja palautus, jonka jälkeen alkoi loppukoerumba, joka allekirjoittaneella oli kuitenkin melko inhimillinen: 4 koetta 10 päivään. Arvosanatkin putkahti pari päivää sitten koulumme tietokantoihin: 2 A:ta ja 2 B:tä, joten hirveästi ei täällä niihin vaadittu, kun melkein joka viikko tuli matkusteltua. Arvosana määräytyy täällä kuitenkin ihan eri perustein kuin Suomessa, sillä loppukoe on vain 30-50 prosenttia loppuarvosanasta, kun se Suomessa on usein noin 70-80 prosenttia, joskus jopa 100. Täällä arvostetaan tunneilla mukana oloa, välikokeita ja useita kurssin aikana tehtyjä töitä, suurimmaksi osaksi ryhmätöitä. Matkustelu oli kuitenkin opettajille ok, kunhan työt tuli tehtyä ajallaan.

Loppukokeiden aikana ja niiden jälkeen alkoikin varsinainen läksiäisbileiden sarja, sillä vaihtareita lähti eri aikoihin ja pitihän kaikkien kanssa käydä viimeistä kertaa ulkona! Osa lähti kotiin viettämään joulua perheen kanssa ja osa matkoihinsa ympäri Aasiaa. Olinkin yksi harvoista niin paljon koulun aikana matkustavista vaihtareista, sillä useimmilla koulu alkaa keväällä vasta maaliskuun alussa, joten heillä on nyt hyvää aikaa matkustaa. En silti pahemmin kadehdi, koska jossakin kohtaa matkustuskiintiö täyttyy ja mulla se täyttyi jo. Viimeisillä matkoilla oli jo tunne, ettei mikään oikeen tunnu enää miltään: pilvenpiirtäjiä oli nähnyt kyllästymiseen asti, rannat menettivät ansaitsemansa arvostuksensa, kun niitä on koluttu kymmeniä syksyn aikana ja temppeleihin tuli mitta täyteen jo puolessa välissä syksyä :) On hyvä tulla välillä Suomen arkeen lataamaan uutta matkustusinnostusta!

Jäähyväisvaiheen jälkeen oli aika vastaanottaa kauan odotettuja vieraita Suomesta perheenjäsenien ja kavereiden muodossa ja näyttää heille, missä Kuusiston pikkukylän kasvatti on syksyään viettänyt. Joululoman alla tuli siis kierrettyä Hong Kong, Macau sekä Thaimaan Bangkok ja saarikohde Koh Chang läpikotaisin. Ihmetys oli vierailla suuri, kuinka vaikuttavia rakennuksia Honkkari ja Macau pitää sisällään ja kuinka hieno lomakohde Thaimaa on! Itsellä on jäänyt Thaimaa nyt vain kahteen Bangkokin vierailuun ja Koh Changiin sekä matkaan Thaimaan lävitse Kambodzaan, koska tiedossa on, että Thaimaahan palaan ihan lähivuosina kietääkseni sitä paremmin, nyt oli parempi keskittyä "eksoottisempiin" kohteisiin!

Viimeiset päivät Macauss on mennyt ostosten tekoon (hillittömät tuliaismäärät! Lähinnä itselle ;D), nukkumiseen ja viimeisiä kertoja yliopiston Sport Complexissa vierailuihin, joten varsinaista lomaa on siis pidetty viimeiset neljä päivää. Hyvää akkujen keräämistä huomista varten: vuorokauden mittainen kotimatka alkaa ensin lautalla Macausta Hong Kongin lentokentälle ja sieltä Pariisin kautta Helsinkiin!

Loppuun vielä yhteenvetoa vaihto-opiskeluajastani Macaussa:

Kokemus on ollut aivan mieletön, paljon enemmän sain mitä osasin odottaa. Hillittömiä paikkoja tullut nähtyä ympäri nousevaa Aasiaa ja on päässyt tutustumaan mielettömän hienoihin ihmisiin eri kulttuureista ympäri maailmaa! Nyt on majapaikka tosi moneessa kohteessa maailmalla valmiina ja toivottavasti joku poikkeaa meilläkin päin kylään!

Kohti tuntematonta on aina vaikea lähteä ja jättää ne vanhat tutut paikat, ihmiset ja rutiinit, mutta se joka uskaltaa myös kokee asioita, joita vain harvoilla on mahdollisuus kokea elämässään! Tän jälkeen on helppo sanoa että se yks pieni Kaarina tai vähän "isompi" Turku on aika mitätön paikka 20 miljoonan Shanghaihin verrattuna, mutta silti ne on paikkoja, jossa tuntee olonsa kotoisaksi ja jonne on aina kiva palata! Usein sanotaan, että maailmalta palaavat mollaa Suomea, kuinka pieni ja mitätön se on jne, josta muut ihmiset ei luonnolisestikaan tykkää. Toisaalta on hieno kokemuksin oivaltaa, kuinka hyvin kaikki on organisoitu ja kuinka hyvin kaikki toimii Suomessa (verrattuna esim. Kambodzan, Vietnamin tai Bangkokin kaaokseen)!

Lisäks Suomessa itketään, kuinka opintotuki ei riitä mihinkään jne, täällä sitä taas huomaa kuinka etuoikeutettuja pohjoismaalaiset on, kun tulee se vähän alle 500 euroa joka kuukausi tilille+vaihto-opiskeluun oikeutetut stipendit jne, kun muut ei saa mitään avustuksia. Muun muassa yhden mun parhaan kaverin täällä, kanadalaisen Neilin koulu maksaa 8000 dollaria per lukuvuosi, jonka hän maksaa täysin omasta pussistaan tekemällä koko kesän duunia. Samoin maksoi kaiken vaihto-opiskeluun liittyvän ihan itse, siihen yhtyi tosin allekirjoittanutkin. Siinä olis suomalaisille vähän mietittävää, kun me ei jakseta arvostaa ilmaista koulutusta, puhumattakaan lukemattomista tuista. Pistää ainakin itseni miettimään asiaa eri kantilta, ainakin hetkeksi :)

5 kuukautta lensi kuin siivillä, kun kaikki oli melkein koko ajan uutta, mutta silti oon sitä mieltä, että ainakin mulle tää aika riitti aivan mainiosti, ja hymyissä suin astun Helsingissä koneesta lumisen Suomen maan kamaralle. Voi olla, että kahden viikon päästä halajan jo takaisin, kuka tietää. Onneks voi vielä lähteä maisterikoulutuksessa toisen kerran vaihto-opiskelemaan, ja hieman tyhmä olisin, jos en sitä mahdollisuutta käyttäisi. Katsotaan siis rauhassa, mitä aika tuo tullessaan. Sen kuitenkin tiedän, että Macauun palaan aivan varmasti! Ja tiedän myös sen, että 10 vuoden päästä tää paikka on monen turistin huulilla ja paikka näyttää vieläkin säkenöivämmältä! Tämä blogi hiljenee näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Ainakin hetkeksi...

Zaijian (Seuraavan kertaan)!

Lopuksi vielä kuvia viimeisen kuukauden ajalta: