Tätä tekstiä en olis ikinä uskonut kirjoittavani, mutta hymyilen kirjoittaessani, sen verran hyvältä eilinen hyppy tuntuu edelleen!
Wikipedia sanoo Macau Towerista seuraavaa:
Tornista on siis mahdollisuus hypätä benjihyppy tai skyjump. Erona on se, että skyjump ei ole vapaa pudotus, vaan hieman hidastettu ja se hypätään jalat edellä. Tornin ulkopuolella korkeuksissa voi tehdä myös skywalk-kävelyn, jossa saa kävellä tornia ympäri vaijereihin kiinnitettynä yli 200 metrin korkeudessa. Tornin huipulle pystyy myös kiipeämään maasta: tässä aktiviteetissa kiivetään ihan tornin huipulle saakka, antennin päähän asti, joten loppuen lopuksi ollaan yli 300 metrin korkeudessa!
Hyppy porukassa oli todella mukava kokemus: kaikki olivat peloissaan, kun maksettuamme hypyt alhaalla otimme hissin ylös ja hissin lasiovista näkyy koko ajan ulos. Ruotsalainen Chris ei edes pystynyt katsomaan ulos, vaan katsoi hissin toista seinää :] Ylhäällä sitten arposimme järjestyksen, minkä mukaisesti hyppäisimme. Chris halusi olla eka ja sai tahtonsa läpi. Mun oli tarkotus olla toisteks viiminen. Mutta eihän se ihan niin sit menny, vaan loppuen lopuks ne vaan huusi sieltä nimiä ja siinä järjestyksessä hypättiin. En tiedä, että katsoivatko henkilökunta mistä maasta kukakin tulee, mutta ruotsalaisen,kahden itävaltalaisen, ranskalaisen ja kanadalaisen joukosta suomalainen hurjapää pistettiin hyppäämään ensimmäisenä! Ja ruotsalainen viimeisenä..
Siinä sitten puhuttiin kuuluisat viimeiset sanat videolle ja otettiin muutamia kuvia, ennen kun lähestyttiin köysineen reunaa. Henkilökunnan radiopuhelimista kuulee, kuinka paljon aikaa hyppyyn on ja siinä alkoi pulssi nousta, kun kuuli ensin kaksi minuuttia ja lopulta 30 sekuntia. Henkilökunta pitää hyppääjän kuitenkin niin kiireisenä koko ajan, ettei siinä paljoa ehdi ajatella. Aika epätodellinen olo siinä oli, kun seisoi reunalla ja katsoi ympärilleen ja ennen kaikkea alas :D Ja sit ei muuta kun kädet levälleen, leuka ylös ja lähtölaskentaan: 5,4,3,2,1 Go! Siinä piti pitää jalat suorana ja kaatua eteenpäin. Aluksi jalat on alempana kuin pää, mutta alkumatkan aikana asento muuttuu pää edellä hyppäämiseksi.
Sitten kun tajuaa, et se on nyt menoa nyt, niin ei sitä adrenaliinitasoa pysty sanoin kuvaamaan! Mun ei olis tarvinnu huutaa, koska pystysin nauttimaan pudotuksesta, mutta siinä tulee sellanen olo, että haluaa huutaa koko kropasta! Siinä sitten huudettiin Suomea seköä enkuks että suomeks! Ja kun köysi vetää sut takas ylös, pitää vetää yhdestä köydestä, mikä kääntää hyppäääjän istuma-asentoon, ettei tarvi olla montaa minuuttia pää alaspäin. Siinä sitten katteltiin maisemia 200 metrin korkeudessa, kun köysi vetää hyppäääjän tosi ylös takas. Ei siinä voi muuta sanoa, kun että tunsi ittensä Maailman kuninkaaksi!
Mulla oli vielä tuuria, että olin eka, niin näin kaikkien muiden hypyt maasta, koska ite tornista ei näe kuin muiden hyppyjen lähdön. Kyl siinä alhaalla, kun ylös katsoi tuli mietittyä, että mistä helvetistä sitä tuli oikeen hypättyä! Kaikki muutkin suoritti hyppynsä ansiokkaasti,mitä nyt muutama unohti vetää köydestä ja roikkus siis minuutteja pää alhaalla. Kyllä siinä oli porukalla hymy herkässä hyppyjen jälkeen, varsinkin muutamalla, jotka pelkää korkeuksia. Itellä ei oo ongelmia korkeuden kanssa, mut ei tota 233 metriä pokerinaamalla alas katsota!
Toinen hyppy on enää 60 euroa ja se tehdään takaperin. Kolmas hyppy on sekin 60 euroa ja siinä ei oo enää sitä yhtä turvaköyttä selässä, vaan hypyn aikana pystyy pyörimään vapaasti ja juoksemaan, hyppimään sivulta sivulle jne. Saas nähdä teenkö niitä! Neljäs hyppy onkin sit jo ilmainen!
Tässä vielä elävää todistusaineistoa, Enjoy! :]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti